Ravitsemusterapia / nefrologia
Potilasohje RA.16.05

Fosforirajoitus munuaisten vajaatoiminnassa

Fosfori on elimistölle välttämätön kivennäisaine

Terveen ihmisen ravinnostaan saama ylimääräinen fosfori poistuu virtsan mukana. Munuaisten toiminnan heikentyessä veren fosforipitoisuus suurenee. Tämä todetaan verikokeella, jonka lyhenne on fP-Pi.

Miksi fosforirajoitus on tarpeen?

Fosforirajoituksen tarkoituksena on estää pehmytkudosten kalkkeutumia ja luuston muutoksia sekä estää tai vähentää ihon kutinaa. Veren suuri fosforipitoisuus yhdessä veren pienen kalsiumpitoisuuden kanssa voi aiheuttaa ajan myötä luuston heikkenemistä. Mikäli taas fosfori- ja kalsiumpitoisuudet ovat molemmat suuria, voi se aiheuttaa kalsiumin kertymistä luuston ulkopuolisiin kudoksiin, kuten verisuonten seinämiin tai niveliä ympäröiviin kudoksiin. Suuri veren fosforipitoisuus ei yleensä aiheuta oireita, mutta joskus siihen voi liittyä ihon kutinaa.

Ruokavalio auttaa

Ruokavalio on tärkein keino vaikuttaa veren fosforipitoisuuteen. Fosforia voi olla ruoissa luontaisesti tai lisäaineena. Lisäainefosfaatti imeytyy erityisen hyvin ja ruokien luontainen fosfori heikommin. Eläinperäisistä ruoista luontainen fosfori imeytyy tehokkaammin kuin kasviperäisistä. Fosforia on monissa ruoka-aineissa, erityisesti maitovalmisteissa, lihassa, broilerissa, kananmunan keltuaisessa, kalassa ja runsaskuituisissa täysjyväviljavalmisteissa. Kun arvioidaan fosforin lähteiden merkitystä ruokavaliossa, on aina otettava huomioon, kuinka usein ja minkä verran fosforipitoista ruokaa syö.

Käytännössä fosforirajoitus toteutuu, kun

• karsitaan tarpeen mukaan lisäainefosfaattien lähteitä
• käytetään maitoa, piimää, viiliä, jogurttia ja jäätelöä korkeintaan 2 dl TAI rahkaa 1 dl TAI juustoa 3–4 viipaletta päivässä
• vähennetään eläinperäisten ja lisätään kasviperäisten proteiinin lähteiden syömistä
• suositaan hapattamattomia viljavalmisteita ja tarvittaessa syödään vaihtelevasti täysjyvä- ja vähäkuituisia viljavalmisteita.

Munuaisten vajaatoimintaan liittyvät rajoitukset voivat tehdä ruokavaliosta yksipuolisen ja riittämättömän. Vajaaravitsemuksen kehittymisen ehkäisemiseksi voit keskustella ruokavalion toteutuksesta ravitsemusterapeutin kanssa. Ravitsemusterapeuttiin saat yhteyden hoitajan kautta.

Fosforinsitojat ruokavalion tukena

Ruokavalion fosforirajoituksen tukena käytetään ns. fosforinsitojia, jotka otetaan ruokailun yhteydessä. Yleisimmin fosforin sitomiseen käytetään kalsiumvalmisteita. Ne estävät fosforin imeytymistä ravinnosta ja korjaavat elimistön kalsiumin puutetta. Lääkäri valitsee sinulle sopivat valmisteet ja antaa ohjeet niiden käyttöön.

Ruoka-aineiden valinta fosforirajoitteisessa ruokavaliossa

Oheisessa taulukossa on pääpiirteet ruokavalioon soveltuvista ruoka-aineista. Ravitsemusterapeutin kanssa voit sopia ruokien yksilöllisistä käyttömääristä. Niihin vaikuttavat kokonaistilanne ja aiemmat ruokailutottumukset.