Päivitetty 18.10.2024

Tays / reumalääkeohjeet
Potilasohje 10.12.10

Golimumabi (Simponi®)

Vaikuttava aine

Golimumabi on tuumorinekroositekijä (TNF)-α vasta-aine.

Toimenpiteet ennen lääkityksen aloitusta

Golimumabi-hoito kuten muutkin biologiset hoidot toteutetaan reumatautien erikoislääkärin aloittamana ja valvonnassa. Reumatologi tekee SvB-lausunnon, jolla haetaan Kelalta korvattavuutta biologisiin lääkkeisiin. Ennen lääkehoidon aloittamista pois suljetaan hoidon vasta-aiheet ja tehdään tarvittavat tutkimukset (verikokeet ja keuhkojen röntgenkuvaus). Hampaat tulee olla hoidetut ja rokotukset ajan tasalla.

Vaikutustapa ja käyttöaiheet

Golimumabi on biologinen reumalääke, joka sitoo TNF-α nimistä tulehduksen välittäjäainetta, jolloin TNF-α:n toiminta estyy ja niveltulehdukset rauhoittuvat. Sitä käytetään nivelreuman, lastenreuman, selkärankareuman ja nivelpsoriaasin hoitoon, kun tavanomaisilla reumalääkkeillä tai niiden yhdistelmillä ei ole saatu riittävää hoitovastetta. Golimumabin teho on parempi yhdessä metotreksaatin kanssa. Lääkkeen teho ilmaantuu muutamassa viikossa.

Annostus ja ottotapa

Golimumabia annetaan esitäytetyn ruiskun tai injektiokynän avulla ihon alle (50–100 mg) neljän viikon välein. Potilas pistää yleensä lääkkeen itse.

Haittavaikutukset

Osalla potilaista esiintyy iholla lääkkeen pistoskohdassa ja sen ympärillä ohimeneviä ärsytysoireita, kuten punoitusta tai kutinaa. Nämä oireet ovat tavallisimpia hoidon alussa eivätkä yleensä anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin. Golimumabi voi lisätä alttiutta infektioihin. Vakavien infektiotautien esiintyminen hoidon yhteydessä on jossain määrin lisääntynyt. Hoitoa ei saa antaa, jos potilaalla on akuutti infektio tai krooninen hoitamaton infektiotauti. Golimumabi tulee tauottaa kuumeisten tai sairaalahoitoa vaativien infektioiden ajaksi.

Leikkaukset

Reumatalon leikkaustaukojen ohjeistus koskee ensisijaisesti puhtaita, ennalta suunniteltuja ortopedisia toimenpiteitä. Yleisesti tutkimusnäyttö lääketaukojen pituudesta on vähäinen. Ennen leikkausta suositellaan yksilöllistä arviota, jossa huomioidaan infektioriskit, leikkaustyyppi sekä reumasairauden aktivaatioriski. Jos erityistä infektioriskiä ei ole, tarve lääketauotuksille vähäisempi. Biologisten lääkkeiden kohdalla leikkaus ajoitetaan mielellään ajankohtaan, jolloin seuraava lääkeannos annettaisiin. Leikkaus- ja syvien infektioiden aikana solunsalpaajalääkkeet, biologiset lääkkeet ja uudet synteettiset reumalääkkeet (lähinnä JAK-estäjät) pidetään tauolla. Erityisen suuren riskin potilaalla voidaan joutua miettimään laajempia tauotuksia. Isoannoksinen glukokortikoidi (yli 10 mg prednisolonia) lisää infektioriskiä ja voi vaikeuttaa haavan paranemista.

  • Lääke tauotetaan 4 viikkoa ennen leikkausta.
  • Lääke aloitetaan uudelleen 2 viikkoa leikkauksen jälkeen,tai kunnes leikkaushaava on parantunut.
  • Isojen toimenpiteiden yhteydessä hoidossa on syytä pitää taukoa, jonka pituus riippuu leikkauksen suuruudesta. Hoitotauosta kannattaa neuvotella hoitavan lääkärin kanssa.

Raskaus ja imetys

Tarkista ajankohtaiset ohjeet reumalääkkeiden käytöstä raskauden ja imetyksen aikana

Rokotukset

Golimumabi-hoidon aikana rokotusvaste saattaa heikentyä ja rokotteet kannattaa antaa ennen hoidon aloitusta. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita (kuten keltakuume- ja tuhkarokkorokote) ei saa antaa golimumabi-hoidon aikana tai annetaan vain hoitavan lääkärin harkinnan mukaan. Pneumokokkirokotetta suositellaan otettavaksi ennen hoidon aloitusta. Influenssarokotus suositellaan otettavaksi vuosittain. Koronarokotteita suositellaan THL:n ohjeiden mukaisesti.

Seuranta

Hoito edellyttää laboratoriokoeseurantaa, joka tapahtuu perusterveydenhuollossa. Hoidon seuranta tapahtuu hoitoon perehtyneen erikoislääkärin toimesta.

Säilytys

Lääke säilytetään jääkaapissa 2–8 asteen lämpötilassa eikä se saa jäätyä. Matkalle lähtiessä lääke pakataan kylmälaukkuun. Useimpia biologisia lääkkeitä ja biosimilaareja voi säilyttää lyhytaikaisesti huoneenlämmössä, mutta lämpimässä olleet tuotteet on käytettävä suositusajan kuluessa. Lääkekohtaiset ohjeet tulee tarkastaa valmisteyhteenvedosta. Käytetyt ruiskut tulee kerätä kovaan kannelliseen astiaan ja toimittaa apteekkiin.