Tays / Kuntoutus ja psykososiaalinen tuki
Potilasohje 77.92.04

Toiminnallinen häiriö

Mikä on toiminnallinen häiriö?

Toiminnallisella häiriöllä tarkoitetaan oireita, jotka eivät johdu sairaudesta tai elimistön rakenteellisesta viasta. Vaikka oireille ei ole elimellistä syytä, oireet eivät ole kuviteltuja tai teeskenneltyjä, vaan todellisia ja voivat vaikuttaa heikentävästi elämänlaatuun sekä toiminta- ja työkykyyn.

Lähes kaikilla ihmisillä esiintyy arjessa toiminnallisia oireita, jotka eivät liity fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen. Tällaisia oireita voivat olla esimerkiksi vatsakipu jännittäessä sekä selittämättömät, ohimenevät kivut ja säryt. Mikäli oireet aiheuttavat huolta ja heikentävät toimintakykyä merkittävästi, on niistä itsessään tullut sairaus eli toiminnallinen häiriö. Tyypillisiä toiminnallisia oireistoja ovat esimerkiksi kipu, uupumus, raajaheikkous, vatsaoireet ja tuntoaistin muutokset. Voimakkaimmillaan toiminnallinen häiriö voi ilmetä esimerkiksi kävelykyvyn menetyksenä tai tajuttomuuskohtauksina. Häiriö voi syntyä nopeasti tai hitaasti etenevin oirein ja oireita voi olla kaikissa kehon osissa. Toiminnallisia oireita voi esiintyä eri sairauksien yhteydessä, mutta myös ilman taustalla olevaa perussairautta.

Miten toiminnallinen häiriö syntyy?

Toiminnallisten oireiden taustalla on hermoston säätelyn häiriö. Hermosto on herkistynyt tietyille ärsykkeille (esim. tuntoaistimus), jotka se tulkitsee haittaavaksi. Valppaustilan vuoksi myös tavanomaiset viestit saatetaan tulkita uhkaavaksi, jolloin ne voimistuvat (”tuntoaistimus muuttuu kivuksi matkan varrella”). Pitkittynyt kehon oire, esimerkiksi kipu tai uupumus, voidaan ymmärtää keskushermostoon muodostuneena virheellisenä suojautumiskeinona, jonka alkuperäinen syy on jo poistunut.

Toiminnalliselle häiriölle tyypillistä on oireita pahentava noidankehä. Siinä negatiiviset aistimukset johtavat välttämiskäyttäytymiseen, hermoston herkistymisen voimistumiseen ja oireiden pahenemiseen entisestään.

Miksi toiminnallinen häiriö syntyy?

Aivojen ensisijainen tehtävä on suojella elimistöä vaurioitumiselta ja auttaa selviytymään hätätilanteissa. Jos kehittynyt ”hälytystila” syystä tai toisesta jatkuu pitkään, hermosto saattaa jäädä jatkuvaan yliviritystilaan. Samalla elimistön palautumista tukevat mekanismit lakkaavat toimimasta.

Yliviritystilan kehittymisen taustalla voivat olla monenlaiset tekijät, kuten haitalliset fyysiset tai psyykkiset kokemukset tai pitkään jatkunut stressi/kuormitustila. Toiminnallisen häiriön syntymiselle voivat altistaa myös perinnölliset tekijät, kuten kuormitusherkkyydelle altistavat geenit tai neuropsykiatriset häiriöt. Parhaiten häiriön syntymistä selittää biopsykososiaalinen malli, joka ottaa huomioon kaikki biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset syyt.

Kuntoutuminen toiminnallisesta häiriöstä

Keskushermoston herkistyminen on palautuva tila, josta toipuminen on mahdollista. Keskeisintä kuntoutumisessa on ymmärtää ja hyväksyä oireiston tausta ja syntymekanismit. Kuntoutuminen etenkin pitkään jatkuneesta oireesta voi kuitenkin vaatia aikaa ja sinnikkyyttä. Oireet usein aaltoilevat kuntoutumisprosessin aikana.

Kuntoutumisessa pyritään rauhoittamaan hermostoa, suuntaamaan huomiota pois oireista sekä jäsentämään uudelleen oireisiin liittyviä, automatisoituneita ajatus- ja käyttäytymismalleja. Apuna käytetään erilaisia tekniikoita (esim. mindfulness, meditaatio, rentoutusharjoitukset), joihin voi saada apua omahoito-ohjelmista / nettiterapioista tai eri ammattilaisilta. Jotkut potilaat hyötyvät kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, jonka tehosta on myös tutkimusnäyttöä. Kuntoutussuunnitelma laaditaan kullekin potilaalle yksilöllisesti tarpeiden ja tilanteen mukaan.

Toiminnallisesta häiriöstä kuntoutumisessa korostuu kuntoutujan aktiivinen rooli. Oireista toipuminen ja toimintakyvyn palautuminen vaatii muutoksia myös omassa toiminnassa. Niiden saavuttamiseksi täytyy kuntoutujan olla itse halukas työskentelemään. 

Toipumista tukee myös hyvistä elintavoista ja mielen hyvinvoinnista huolehtiminen. Päivärutiinit, monipuolinen ruokavalio, riittävä uni, liikunta/fyysinen aktiivisuus ja ihmissuhteiden ylläpitäminen tuottavat meille hyvinvointia ja tukevat elimistön palautumista. Itselle tärkeiden ja mielekkäiden asioiden tekeminen on tärkeä osa oireiden hoitoa.

Mistä voin saada luotettavaa lisätietoa?

Toiminnallisia häiriöitä tutkitaan eri puolilla maailmaa ja tutkimustietoa saadaan koko ajan lisää. Hyviä lisätiedon lähteitä ovat esimerkiksi:

Mielenterveystalo: Pitkäaikaisten kehon oireiden omahoito-ohjelma
Työterveyslaitos: Toiminnalliset oireistot
Neurosymptoms.org/fi

4299993